Palataanko vielä hetkeksi Budapestiin?

Katsos vaan, blogi jäänyt hassusti näyttämään niinkuin me oltaisiin vielä Budapestissä. Ei me hei olla, me tultiin kotiin jo! Me ollaan reiliselviytyjiä!

Mutta, palataan silti vielä hetkeksi sinne kuitenkin! Se kun oli aika kiva kaupunki. Pieni ja nätti kuin mikä. Ja siellä oli kuuma!  (Koko tämän reissun ehdottomasti selkein opetus on se, että kannattaa lähteä huomattavasti Suomea etelämpään, hikoilla siellä ja tulla takaisin kotiin kun helteet täällä alkaa. Viime viikonloppu oli kai aika kuuma. Ei muuten tunnu missään, ei eteläisemmän Euroopan jälkeen.)

Meidän PITI mennä Budapestissä kylpylään, se kun ilmeisesti on siellä tapana. Ikävä kyllä olen joskus aika tyhmä. Niin tässäkin tapauksessa. Menin höpisemään jossain kohtaa reissua lapsilleni aivoja syövästä ameebasta Naegleria fowlerista. Muistelin sen elävän kuumissa lähteissä. Ikäväkseni olin kertonut lapsilleni Budapestin kylpylöissä olevan kuumia lähteitä. Arvatkaa, saiko lapsia ensimmäisen kylpylän lähellekään? Kyllä ei saanut. Aivot olisi ameeba syönyt. Uimatta siis jäi.

Ameeboja uhmaten uskallettiin kuitenkin uittaa jalkoja suihkulähteissä. Aika monessa suihkulähteessä. Ja siinä varpaita lillutellessa tavattiin yksi ehkä maailman hienoimmista ammattiryhmistä joita en tiennyt olevan olemassakaan. Vihaiset Unkarilaiset suihkulähdevahdit.

Oman ymmärrykseni mukaan suihkulähdevahtien tehtävä oli kierrellä suihkulähdettä ja näyttää pelottavalta. Jos joku onneton teki jotain kiellettyä (!!!), niin asiaan oli puututtava välittömästi. Pienellä empiirisellä havainnoinnilla kiellettyä oli kasvojen kääntäminen pois suihkulähteen keskustasta päin. Ehdottomasti katse oli pidettävä käännettynä suihkulähteen keskustaan, muuten asiaan puututtiin välittömästi. Kiellettyä oli myös maata suihkulähteen vieressä kädet liian pitkällä takana. Asiaan puututtiin tällöinkin välittömästi, tämän koin omakohtaisesti. Lisäksi kiellettyä oli veden roiskuttaminen, suihkulähteessä seisominen ja varsinkin sen keskelle kahlaaminen. Ylipäätänsä  hyvin tiivistetysti kiellettyä oli kaikki muu, paitsi suihkulähteen reunalla istuminen katse lähteen keskelle suunnattuna. Isona minustakin tulee vihainen suihkulähdevahti.

Kuvassa alla on päällä ns. Tilanne. Suihkulähteessä rikoksen tiellä on vilvoitteleva nainen. Oikealla väsymätön suihkulähdevahti valkoisessa ritarillisessa paidassaan huutaa naiselle pyytäen tätä tiukasti, mutta ehdottoman epäystävällisesti poistumaan pahuuden tieltä.

Lapsistani olin erityisen ylpeä, sillä he osoittivat rohkeaa anarkistihenkeä uskaltamalla mennä suihkulähteeseen seisomaan katse ihan väärään suuntaan. Kuva todisteena. Tästä rikkeestä olisi varmasti voinut joutua johonkin Budapestiläiseen nuorisokotiin.

Jossain kohtaa rikkeiden välissä tai jälkeen koettiin yksi koko reissun päräyttävimmistä kulinaristisista nautinnoista. Maleksittiin jossain torilla, joka löydettiin vahingossa. Iski nälkä. Katsottiin, minne paikalliset tyypit jonottaa. Mentiin jonoon ja otettiin ns. "yks samanlainen" kuin mitä jonossa meitä edellä oleva otti. Saatiin jonkinnäköinen lätty paistettua taikinaa jonka päällä oli valkosipulia ja jotain valkoista. Oli vähän outoa, mutta hyvää.

Sen jälkeen saatiinkin kuvailla kaikkia hienoja myyntitiskejä. Kukkia. Vihanneksia. Ja Unicumeja. Unicum -tiskejä oli ihan joka kaupassa. Pahan viinan ystävän kaupunki on siis se, Budapest.