Seuraavana päivänä tästä kaikesta seuraa sitten hyvin taiteellinen olo. Tällä kertaa jopa niin taiteellinen, että päätin lähteä elämäni ensimmäiselle valokuvauskävelylle. Sen saldoa tässä.
Kukkia. Maassa.
Puu. Lehtiä. Nättiä.
No sit mä aattelin, että tällainen kiva kaverivarvaskuva on pakko olla aika jees!
Hei hei, kaikki on (kai) okei.
Niin siin on puu. Ja puu. Ja puu. Ja puu. Ja puu. Ja...
Ei tullu junaa
Kirkkovenekö
Aidoitettu
Elämä on vaarallista.
Kävellessä toi oli tosi jännää ja ihan mahti idea, niinkuin useimmat omat ideat yleensä ovat. Mut näin jälkeenpäin kuvia katsoessa - no ei. Tai sitten pitää viedä itsensä jonnekin vähän omaa kylää kauemmas, jonnekin missä olisi oikeasti jotain jännää kuvattavaa eikä pelkkiä puita. Tai toisaalta, ainahan voi juoda enemmän viskiä.
