keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Luulen jonkun toimittavan hallusinogeenejä lapsilleni

Ihan ensin, tiedättekö mitä Suomessa pitäisi olla enemmän? Leikkipuistoja, joiden välittömässä yhteydessä on baari. Olen onnistunut löytämään oman paikalliseni,  jonka baarimikko tervehtii jo kaukaa. Tilausta ei tarvitse enää tehdä, vaan hanasta laskeutuu yksi olut. Ja lapsille kokista ja omenamehua. Lasten ällöjuomien jälkeen huligaanit poistuvat leikkipuistoon ja Paskamutsi imee omasta mielestään ansaitsemansa oluen. Ja etäohjaa välillä näennäisesti lapsia huutelemalla itsestäänselvyyksiä kuten "älä putoa" tai "onks kaikki hyvin siellä?". Kuva se on huonokin kuva, mutta alla todisteena olut ja jossain taustalla jonkinlaisessa kiipeilylaivahärdellissä temuava lapsi.



Ihan varmana olisin paljon enemmän ollut lasten kanssa leikkipuistoissa jos Suomessakin voisi kivasti päivänvarjon alla lipittää bisseä ja jutella pehmeitä baarimikolle samalla kun lapset väsää niitä iänikuisia hiekkakakkuja. Lapsillani olisi ollut onnellinen, leikintäyteinen lapsuus!

Niin, niistä lapsista. Epäilen, että joku diilaa niille hallusinogeenejä. Tähän on olemassa perusteet.

Tapaus yksi: vaaleanpunaiset kalat.
Lapsi tuijottaa merelle, jossa lilluu isohko laiva. Eikä lopeta tuijottamista,  joten jossain kohtaa on väistämättä pakko kysyä että mitä se tuijottaa. Miten pitää vastata, jos lapsi sanoo odottavansa että SE vaaleanpunainen kala hyppäisi merestä niin, että sen viisi selkäevää näkyisi ja se hyppäisi laivan yli, laskisi liukumäkeä laivan mastoja pitkin ja lopulta pulahtaisi hohtavana taas mereen? Minä en tiedä, joten jätin lapsen tuijottamaan merelle, piirtelemään käsillänsä ilmaan ja hiljaa hokemaan "hohtava!  Vaaleanpunainen! Näiinnnn monta selkäevää!".

Tapaus kaksi. Teleporttaava tiikeri.
Astun huoneeseen. Siellä on todella säikähtäneen näköinen lapsi joka tuijottaa välillä minua ja välillä kädessään olevaa lelutiikeriä. Lopulta kuiskaa: "Tää tiikeri osaa teleportata!" Niin. No, niin.



Tapaus kolme. Lokkiin ilmestyvä Jeesus.
Kirkon ristissä istuu lokki. Lapsi pysähtyy tuijottamaan sitä ja lopulta aidon vaikuttuneena huutaa kaikille ympärillään: "Katsokaa! Jeesuslokki!"



Olen pitänyt niitä tyyppejä nyt tiukasti silmällä, mutta en ymmärrä mistä ne nuo tajunnan laajentajat saa.  Koska olen huolestunut Paskamutsi, kävin tänään ostamassa kotimatkan aloittavat liput katamaraaniin. Ylihuomenna alkaa matka kohti kotia. Toivon vain, että katamaraani ei törmää Siihen Vaaleanpunaiseen Viisieväiseen Kalaan.

4 kommenttia:

  1. Emil Aaltosen puistossahan (Tammelantorin laidalla) on sellainen harvinaisuus suomalaisittain, että on vierekkäin leikkipuisto ja terassi. Kaupungin virkamies on kuitenkin onnistunut tekemään kahden asian yhdistämisestä mahdollisimman hankalaa, kun leikkipuiston portti on täsmälleen vastakkaisella puolella terassiin nähden, eli käytännössä kävelymatkaa leikkipuiston ja terassin välillä on semmoiset sata metriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, tiedänpä seuraavan lämpimän kelin teras... leikkipuistokohteen!

      Poista
  2. Hah :D Kiva, kun satuin löytämään blogisi. Täällähän on hauskoja juttuja!

    VastaaPoista